Ensin tuli idea: Miksei savusaunankiuas voisi lämmitä myös hakkeella? Niinpä pellon kulmalle syntyi kauniina kesäpäivänä kierrätyskamoista hakkeella lämpiävä kiuas. Siinä oli rautahäkki, joka sai sisäänsä pesän ja pintakiviä rosvonpaistipaikalta. Hakesiilona toimi hunajatynnyri. Ensimmäinen versio oli niin lupaava, että siitä päätettiin kehittää myyntituote. Uuden keksinnön myynti onkin oma juttunsa.

Tekemisen meininki ja keksimisen intohimo on leimannut yritystoimintaamme aivan alusta lähtien. Lämpöyrittäjätoiminta oli aloittaessamme varsin uutta, teimme paljon työtä, jotta uusi asia otettiin vakavasti.

Hakesiilon rakenteita oli kehitettävä, siihen keksittiin telapurkain. Lämpökeskuksia on urakoitu muutama vuosien aikana. Hakepuuksi tuli niin järeää lumppia, ettei se mennyt hakkuriin kokonaisena, tehtiin siis laite lumpin halkaisuun.

Sikatilalle tarvittiin keino hävittää kuolleet eläimet omassa lämpökeskuksessa, taas innokkaasti kehittämään. Lopputuloksena raatoruuvi, jolla hävittäminen onnistuu hygieenisesti tilan omassa lämpökeksuksessa. Raatoruuveja on myyty kymmenkunta.

Sikala aiheutti aikoinaan sen, että opimme saunomaan joka päivä. Kesällä jokapäiväinen sisäsaunan lämmitys lämmitti kovasti myös tupaa. Siksi haaveilimme pihalle saunaa ja toteutus sai vauhtia, kun ajatus pelletillä toimivasta savusaunankiukaasta kypsyi. Savusaunamme sydän on Easy Auvo 2.0 – pelletillä toimiva savusaunankiuas. Jotta keksiminen ei loppuisi, niin pellettilämmitteisen savusaunankiukaan rinnalle on tulossa pelletillä lämpiävä jatkuvalämmitteinen saunankiuas. Paljukamiinan prototyyppi on jo käytössä.

Intohimoa keksimiseen kuvastaa se, ettei työtunteja keksimisen flown päällä ollessa lasketa. Suurin osa keksinnöistä on toteutettu omalla rahoituksella. Yritystoiminnalle onkin haaste saada kerättyä keksintötoimintaan riittävästi rahaa. Rahoituksen hankkiminen ulkoa on tehty aivan liian hitaaksi ja hankalaksi. Keksijällä kun on halu luoda, kokeilla ja toteuttaa, byrokratia lyö turhia kapuloita rattaisiin.